maanantai 17. syyskuuta 2018

PONNU -hanke esillä Työllistymisen mahdollisuudet -seminaarissa Hämeenlinnassa

PONNU -hankkeessa ollaan ensimmäisen vuoden aikana työskennelty ahkerasti pitkään työelämän ulkopuolella olleiden aikuisten perustaitojen vahvistamiseksi. Erilaisia perustaitovalmennuspilotteja ollaan toteutettu työpajaympäristöissä Helsingissä ja Tampereella, ja näiden lisäksi on hankkeessa luotu uudenlainen kyselymalli aikuisten perustaitojen kartoittamiseen. Hankkeen toiminta ja tulokset ovat alkaneet herättää mielenkiintoa työpaja- ja oppilaitoskentillä, ja alkusyksystä hanketyöntekijöitä kutsuttiin jo erilaisiin tapahtumiin puhumaan.

Näkyvimmin PONNU oli mukana toteuttamassa HAMKin korkeakoulukeskuksessa 29.8. järjestettyä Taidoilla työelämään - Työllistymisen mahdollisuudet -seminaaria. PONNUn lisäksi seminaaria järjestämässä olivat HAMK, Kiipula sekä Ammatilliset erityisopettajat ry (AEO). Osallistujia seminaari keräsi 146 henkilöä.



Työ- ja sosiaalioikeuden dosentti, OTT Jaana Panetoja avasi aamupäivän esityksellään työllistymisen oikeudellisista kysymyksistä. Opetusneuvos Kaisa Räty kertoi ajankohtaisia kuulumisia SORA-lainsäädännöstä ja sen toimeenpanon kehittämistarpeista. Kiipulan ammattiopiston kehittämispäällikkö Petteri Ora esitteli työllistymisen tukemisen erilaisia mahdollisuuksia ja yhteistyötä työelämän kanssa. Tammer-Tukun logistiikkakeskuksen johtaja Juha Hurme päätti aamupäivän esittelemällä yrityksensä oppilasyhteistyötä sekä monimuotoista rekrytointia.

Iltapäivällä järjestettiin neljä kolmen esityksen työpajaa, joihin seminaarin osallistujat saivat oman mielenkiintonsa mukaan osallistua. Ensimmäisessä työpajassa suunnistettiin perustaitojen äärellä. Toinen työpaja toi esille ohjauksen merkitykstä sekä työelämässä tarvittavia eri tukemisen muotoja. Kolmannessa työpajassa esiteltiin monimuotoista rekrytointia, saavutettavaa ja esteetöntä rekrytointiprosessia sekä työagentti-toimintaa. Neljännen työpajan aiheena oli kansainvälisyydestä osaamista työelämään. Lisäksi pajan aiheita olivat maahanmuuttajien opiskelu- ja työvalmiuksien sekä osaamisen arviointi ja asiakkaan ohjaus.

PONNU -hanke päätti päivän ensimmäisen työpajan osalta. PONNUn Saara, Marianna ja Taru esittelivät hankkeen toimintaa ja tavoitteita. Lisäksi työpajaan osallistuneilla testautettiin hankkeessa kehitettävää alkukartoitusta, josta iloksemme saimme hyvää palautetta. Oikeaan suuntaan olemme suunnitteilla olevan alkukartoituksen kanssa menossa!




PONNU -hanke kiittää työpajaan osallistuneita aktiivisesta osallistumisesta sekä hyvistä keskusteluista. Kiitokset myös HAMKille ammattitaitoisesti järjestetystä sekä onnistuneesta seminaaripäivästä!

keskiviikko 1. elokuuta 2018

Kuulumisia kesän vankilavalmennuksesta

Kesän kuumina hetkinä PONNU –valmentajat matkasivat Helsingin vankilaan ohjaamaan vangeille suunnattua seitsemän viikon pituista perustaitovalmennuspilottia. Rikosseuraamusasiakkaat ovat yksi PONNU –hankkeen kohderyhmistä ja pilotti antoi kokemusta perustaitojen harjoittelemiseen vankilaympäristössä. Jo suunnitteluvaiheessa valmennus otettiin vankilassa vastaan innokkaasti ja kaikki kuusi valmennuspaikkaa täyttyivät nopeasti. Keskuspuiston ammattiopisto on toteuttanut erilaisia koulutuksia Helsingin vankilassa useamman vuoden ajan, mikä edesauttoi PONNU –valmennuksen toteuttamista siellä.

Perustaitovalmennusta pidettiin ryhmän kanssa kaksi kertaa viikossa, kolme tuntia kerralla. Valmennukseen päätettiin ottaa mukaan kaikki perustaidot (luku-, kirjoitus-, numero- ja digitaidot), mikä teki siitä monipuolisen osallistujille ja toi valmentajille mukavasti haastetta suunnitteluun! Perustaitojen harjoittelun lisäksi valmennus sisälsi tietoa oppimisvaikeuksista, oppimistyyleistä ja oppimisen apuvälineistä helpottamaan esimerkiksi lukemista ja kirjoittamista. Osallistujat olivat erittäin kiinnostuneita myös näistä aiheista. Hyväksi apuvälineeksi koettiin muun muassa Word –tekstinkäsittelyohjelman oikeinkirjoitustoiminto, joka näyttää tekstissä olevat oikeinkirjoitusvirheet.

Perustaitojen harjoitteleminen sidottiin tässäkin valmennuksessa erilaisten käytännön teemojen ympärille. Esimerkiksi kirjoittamista harjoiteltiin työelämäviestinnän näkökulmasta harjoittelemalla muun muassa sähköpostiviestien kirjoittamista. Lisäksi osallistujat kirjoittivat CV:n, jonka kautta pohdittiin omaa osaamista ja joka toimi myös kohtuullisen haastavana tekstinkäsittelyharjoituksena. Numerotaidot liitettiin suurelta osin arjen matematiikkaan, harjoituksina mm. perus- ja prosenttilaskujen kertausta. Osallistujilla oli käytössä vankilan luokkahuoneen pöytätietokoneet sekä (sim-kortittomat) iPadit, jotka olivat lainassa valmennusta varten. Internet –yhteyden puuttuessa tämä mahdollisti myös digitaitojen monipuolisen ja mielekkään harjoittelemisen. Suosittuja sovelluksia olivat erilaiset matikkapelit sekä kuvien ottaminen ja muokkaaminen. Mobiililaitteen käytön harjoitteleminen rangaistusaikana tukee osaltaan vapautumisen jälkeistä sopeutumista ”digiyhteiskuntaan”, etenkin pitkien tuomioiden suorittajien kohdalla.

Padeilla kokeiltiin mm. Popplet- miellekarttasovellusta

Osallistujat ilmoittautuivat valmennukseen vapaaehtoisesti ja olivat erittäin motivoituneita sekä kiinnostuneita eri aiheista. Valmennuksen alussa kaikki täyttivät PONNU –hankkeessa luodun henkilökohtaisen alkukartoituksen, jonka avulla itsearvioidaan omia perustaitoja (lisää tästä myöhemmin!). Osallistujien erilaiset vahvuudet nousivatkin valmennuksen aikana hyvin esille. Näiden huomioiminen oli selkeästi positiivinen kokemus osallistujille ja mahdollisti paikoin myös vertaisohjauksen. Erityisesti tietokoneen ja padien käyttämisessä osallistujat neuvoivat sujuvasti toinen toisiaan.

Osallistujien antama palaute valmennuksesta oli erittäin positiivista. Esimerkiksi kannustava ilmapiiri nostettiin esiin yhtenä oppimista edistäneenä asiana. Helsingin vankilaan suuntautunut perustaitovalmennuspilotti koettiin tarpeelliseksi ja hyödylliseksi. Hyvä yhteistyö PONNU –hankkeen ja vankilan välillä jatkuu vielä ainakin syksyyn.

Joitakin osallistujien vankilakoulun ympäristössä ottamia kuvia:


















tiistai 19. kesäkuuta 2018

PONNU -valmentajilla on asiaa


PONNU –hanke käynnistyi loppusyksystä 2017. Hankkeeseen valittiin kolme valmentajaa, jotka aloittivat heti innokkaasti suunnittelemaan asiakkaille suunnattuja perustaitovalmennuksia. Kevään 2018 aikana päästiin pilotoimaan erilaisia valmennuskokonaisuuksia Invalidisäätiössä Helsingissä ja Silta-Valmennusyhdistyksessä Tampereella. Valmennusten tavoitteena on vahvistaa luku-, kirjoitus-, numero- ja digitaitoja työhön tai opintoihin suuntautumisen tueksi.

Helsingissä valmennukset käynnistettiin työelämäteemoilla. Kevään valmennusten aiheita ovat olleet mm. työelämäviestintä, oman osaamisen esiin tuominen ja digitaidot. Numerotaitoja harjaannutettiin osana Pasilan toimipisteessä huhtikuussa toteutettua valmennusta.

Tampereella valmennukset ovat keskittyneet erityisesti matematiikan ja digitaitojen harjaannuttamiseen. Tämän lisäksi kevään aikana toteutettiin suosittu vapaan kirjoittamisen ryhmä, jossa kirjoitettiin erilaisia luovia tekstejä sekä kerrattiin yleisimpiä kielioppisääntöjä. Vapaan kirjoittamisen ryhmän kuulumisia ja palautetta voi lukea blogin aiemmista päivityksistä!    

Valmennuksiin on hankkeen ensimmäisessä vaiheessa osallistunut valtaosin kuntouttavan työtoiminnan asiakkaita. Lisäksi Tampereella valmennusta on toteutettu yhteisöllisen päihdekuntoutuksen ryhmässä, ja Helsingissä ryhmiin on osallistunut myös Keskuspuiston ammattiopiston opiskelijoita. Valmennuskerrat ovat kestäneet yleensä kaksi tuntia, ja asiakkaat ovat osallistuneet niihin kerran viikossa työtoimintapäivän aikana. Parhaillaan Helsingin vankilassa on meneillään kokeilu vankilaan vietävästä 14 x 3h perustaitovalmennuksesta.

Valmentajat sekä Tampereella että Helsingissä ovat havainneet, että digivalmennukselle on paljon kysyntää ja tarvetta. Vaikka älypuhelinten käyttö on monilla sujuvaa, tietokoneen käyttötaidoissa on puutteita. Tämä näkyy vaikeuksina käyttää mm. perusohjelmia ja sähköpostia, mikä voi olla esteenä koulutus- ja työpolulla. Tietokoneita on käytetty valmennuksissa esimerkiksi erilaisissa kirjoitusharjoituksissa ja tiedonhakutaitojen vahvistamiseksi.

Luku- ja kirjoitusharjoitukset ovat valmennuksissa rakennettu erilaisten aikuisoppijoille soveltuvien ja kiinnostavien teemojen ympärille, kuten työelämässä käytettävät tekstit. Haasteita sopivien tehtävien löytämiseksi ja luomiseksi ovat asettaneet osallistujien hyvin erilaiset lähtötasot. Toisaalta erilaiset lähtötasot luovat otolliset olosuhteet minäpystyvyyttä vahvistavalle vertaisohjaajuudelle.

Numerotaitovalmennuksissa ollaan treenattu esimerkiksi peruslaskutoimituksia ja prosenttilaskuja. Helsingissä numerotaitojen harjoitteleminen yhdistettiin arjessa tarvittavaan matematiikkaan. On tärkeää, että osallistuja kokee harjoiteltavien tehtävien hyödyttävän häntä omassa arjessaan tai opinnoissaan.

PONNU –hankkeessa luodaan valmennusmallia, joka on kopioitavissa muihin kuntouttavia ja työllistäviä palveluita tarjoaviin organisaatioihin. Hankkeen valmennuspilotteja ohjaavat valmentajat eri sosiaalialan taustoilla, mikä mahdollistaa uudenlaisen näkökulman perustaitoteeman ja oppimisen taitojen lähestymiselle.




PONNU -valmentajat Saara, Taru ja Marianna

keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Palautetta PONNU-valmennuksesta

Saimme julkaistavaksi yhden palautteen vapaan kirjoittamisen ryhmään osallistuneelta:

"Kiitos Metti ja Taru tämän kevään kirjallisuuspiiristä.

Pitkä työttömyys oli vaatinut kirjoittamisenkin osalta veronsa ja varsinkin yhdyssanasäännöt olivat unohtuneet. Osa säännöistä on myös muuttunut sitten omien kouluvuosien. Myös pisteiden ja pilkkujen kanssa on ollut epävarmuutta kun tulee luettua paljon englanninkielistä tekstiä. 

Kurssillanne päivititte tietoni tähän päivään. Tosin vaikeata on edelleen.

Varsinkin dokumentaatio millä opetitte sijamuodot oli erittäin selkeä ja helposti ymmärrettävä -jopa hauska.

Kaiken kaikkiaan materiaalit ja tuntien sisällöt olivat hyvin valmisteltuja. 

Tunneillanne oli myös mukavaa. Teidän kummankin huumori on mukaansatempaavaa. Pidän myös siitä kuinka toimitte tiiminä hienosti yhteen. Hymy huulilla tuli usein poistuttua työpisteelle."

PONNU -hanke kiittää arvokkaasta ja mieltä lämmittävästä palautteesta. Tästä on hyvä jatkaa tulevien valmennusten suunnittelua.  



torstai 24. toukokuuta 2018

Vapaan kirjoittamisen ryhmän jäähyväiset

Tampereella kahviteltiin torstaina 24.5. vapaan kirjoittamisen ryhmän viimeisen kerran kunniaksi. Alun perin viiden kerran pituiseksi suunniteltu valmennus venyikin lopulta osallistujien toiveesta jopa 11 kerran pituiseksi.

Viimeisellä kerralla kertailtiin vielä eri tekstilajeja, joita olimme jo aiemmin keväällä käyneet läpi. Kirjoitimme muun muassa limerikkejä, haikuja sekä kuuden sanan tarinoita. Ryhmäläisten luvalla myös täällä blogissa julkaistaan näitä viimeisen valmennuskerran nerokkaita tuotoksia.

Nimen tarina:

Jokaiselle annetaan semmoinen, vaikka toisen korviin toisen nimi voikin kuulosta oudolta, hassulta. Aikuiset valitse nimen. Onks heillä siihen oikeus? Vai määräävätkö he suuntaan, kohtaloon? Tuoko nimi itseluotomusta vai alhaisen itsetunnon? Kotipihassani, koulussani, missä liekin annettiin lempinimet, nimi mikä kertoo kuka sä oot. Koira, ruutu, hai, pakkanen… Voiko nimi määritellä sua ihmisenä? Onko lapsella oikeus vaihtaa vanhempiensa antama nimen toiseen itselleen sopivaan?

Kuuden sanan tarinoita:

sanalaskussa kerrotaan pitkä runo, paska runo.

Lähtipä ku jänis kolosta, loikki pois.

Kyllä se onnistuu, ku vähän rykäsee.

Pohatta tappoi vaimonsa. Ketään ei pidätetty.

Lähdin aikaisin aamulla ollakseni taas myöhässä.

Limerikki: 

Olipa kerran paikka nimeltä Hukka.
Siellä asui Kusi-Sukka.
Koskaan ei saalista saanut
kun ei riittänyt raanut.
Nimensä olikin Susi-Hukka.

Kiitos vielä kerran koko ryhmälle siitä, että rohkeasti  heittäydyitte kirjoittamisen maailmaan ja annoitte itsestänne niin paljon sekä kiitos myös niistä lukemattomista keskusteluista, joita ollaan saatu teidän kanssanne käydä. 




tiistai 17. huhtikuuta 2018

"Väiskin" tarina - Oppimisvaikeudet veivät vankilaan


”Väiski” on entinen taparikollinen, joka on juuri aloittanut hierojaopinnot Keskuspuiston ammattiopistossa. Väiski saa erityistä tukea oppimisvaikeuksiinsa, jotta ammatin hankkiminen onnistuu. Oppimisvaikeudet hankaloittivat Väiskin koulunkäyntiä kolmannelta luokalta lähtien ja ajoivat hänet lopulta rikos- ja vankilakierteeseen. Väiskin mielestä erityisopetus vankilassa on useiden vankien pelastus.

Väiski on 80-luvulla syntynyt helsinkiläinen. Tätä juttua kirjoittaessa Väiskin kolmannen lapsen laskettu aika on muutaman päivän päässä. Entinen vankilakundi haluaa esiintyä jutussa lempinimellään suojellakseen perhettään. ”Olen itse sinut menneisyyteni kanssa. Poikani sen sijaan alkaa olla siinä iässä, että osaa etsiä tietoa netistä. En halua, että hän joutuu kiusatuksi tai muuten ikävään tilanteeseen sen johdosta, mitä minusta kerrotaan”, mies toteaa.


”Hankin hyvät arvosanat petoksella”

Väiski on eroperheen lapsi, jonka oppimisvaikeudet alkoivat jo ennen kouluun menoa. ”Peruskoulu oli vastenmielistä. Ensimmäinen ja toinen luokka menivät vielä hyvin, mutta sen jälkeen oli haastavaa. En jaksanut panostaa, vaikka olin mukautetussa ryhmässä”. Mukautetussa ryhmässä oli oppilaita useilta ikäluokilta ja Väiski keksi nopeasti keinon päästä luokalta läpi hyvin arvosanoin: ”Sain käsiini vanhempien oppilaiden koulukirjat ja kopioin vastaukset omaan kirjaani.”

Yläasteaikana Väiski siirtyi Muhokselle koulukotiin. Siellä vastaava keinottelu ei mennyt läpi. ”Olin pudonnut jo aika pahasti kärryiltä. Oppivelvollisuus tuli suoritettua rimaa hipoen mukautetulla suunnitelmalla. Kotitalous- ja liikuntatunneilla tykkäsin olla ajoissa paikalla, mutta muut aineet eivät napanneet”. Koulukodissa oli joka päivä pari tuntia liikuntaa, jonka avulla Väiski jaksoi muut tunnit. Kaikilla oli mahdollisuus liikkua omien toiveidensa mukaisesti, mikä oli Väiskin mukaan viisas ratkaisu. Peruskoulun jälkeen koulukodissa suositeltiin ammattikoulu-opintoja, joista Väiski kieltäytyi, koska oppimisvaikeudet kummittelivat mielessä. ”Pelkäsin, että tulisin kiusatuksi ammattikoulussa oppimisvaikeuksieni vuoksi. En kuitenkaan halunnut pyytää apua, enkä nöyrtyä ottamaan apua vastaan. Odottelin, että täytän 18 vuotta ja pyörin siihen asti talonmiehen apuna Muhoksella.”


Ensimmäisen kerran vankilaan 16-vuotiaana

Väiskin ensimmäiset päihdekokeilut alkoivat 12-vuotiaana ja samoihin aikoihin alkoi varastelu, joka johti aikanaan tuomioon. ”Koulukodista pääsyn jälkeen vauhti vain kiihtyi. Olin välillä vankilassa ja välillä vapaana. Selvisin kuitenkin lyhyillä tuomioilla”.

24-vuotiaana Väiskin elämässä tapahtui käännekohta, kun ensimmäinen lapsi syntyi. ”Sain päihteiden käyttöni haltuuni, mutta koska olin tottunut elättämään itseni rikollisin keinoin, niin rikosten kierre jatkui”. Väiski joutui taas vankilaan, tällä kertaa muutamaksi vuodeksi. Vankilassa ollessaan Väiski ryhtyi siviiliopiskelijaksi maalarilinjalle, jotta sai oleskella muurien ulkopuolella.


Rimakauhu opiskelua kohtaan alkaa murtua

Vaikka Väiski ei koskaan maalariksi valmistunut, hänelle jäi pienryhmäopiskelusta hyvä maku. Moni kaveri valmistui ja sai työpaikan. ”Jälkeen päin tuli itselleni uusi ja yllättävä kokemus siitä, että koulussa olikin hyvä ja kiva olla. Minullakin olisi mahdollisuus oppia”.

Väiski on kulkenut pitkän tien rimpuillessaan irti päihteiden ja rikollisuuden otteesta. Matka on kestänyt kaiken kaikkiaan 13 vuotta. Ajanjaksoon mahtuu kuitenkin yhteensä viisi vankilassa vietettyä vuotta. Väiski puhuu rikoksilla hankkimastaan toimeentulosta ”entisenä alanaan”. Uuden ammatin löytäminen ja vanhoista tottumuksista irti pääseminen on vaatinut koulutuksellisia yrityksiä ja erehdyksiä. ”Jokainen uusi oppi ja kokemus on kuitenkin tuonut jotain hyvää”.


Uusille urille
Viimeiset viisi vuotta Väiski on ollut selvin päin. Väiski suoritti 2016 päihdetyön ammattitutkinnon ja auttoi vankeja kokemusasiantuntijana päihteettömän elämän alkuun. Noin kymmenen vuotta sitten Väiski tutustui Keskuspuiston ammattiopistoon työskennellessään toimintakeskusvastaavana KRIS:llä (kris.fi). ”Autoin muita vankeja mm. anomaan koevapauksia ja toimimaan erilaisissa haastattelutilanteissa. Ohjasin vankeja Keskuspuistoon opiskelemaan ja sain itsekin kipinän opiskeluun ja alan vaihtoon”. Tiesin, että oppilaitoksessa tuetaan ihmisiä, joilla on erityisen tuen tarve, kuten oppimisvaikeuksia. Yhteistyön myötä myöhemmin oli helppo anoa opiskelupaikkaa hierojakoulutuksesta.

Tällä hetkellä Väiskillä on takanaan vajaan kuukauden verran opiskelua Keskuspuiston ammattiopistossa. Hierojakoulutuksessa anatomian opiskelu tuntuu haastavalta, mutta kun on halua ja motivaatio on kohdallaan, Väiski uskoo oppivansa. ”Muihin verrattuna minulla on varmasti tuhat-kertainen työ oppia nämä asiat. Erityisopettajan juttusilla käydessä tuli kuitenkin toivoa, että kyllä tämä onnistuu. Tuntuu, että tukea saa, kun uskaltaa ja osaa vain pyytää. Vaikka koko ajan opiskellaan intensiivisesti, ei ole sellainen olo, että opinnot tulisivat yöuniin. Tuntuu hyvältä tulla hyväksytyksi, kun yrittää parhaansa.”


Erityisopetus vankilamaailmassa lisäisi työllistymistä

Väiski kertaa koulunkäyntinsä alkutaipaleita: ”Uskon, että jos minut olisi ajoissa pelastettu ihan oman yksilöopettajan turvin peruskoulussa ja työpäivät olisivat olleet vähän lyhyemmät, niin tämä olisi saattanut olla kohdallani parempi ratkaisu”.

Väiskin on vaikea ymmärtää, miksi Opetusministeriö päätti evätä erityisoppilaitoksilta vankilakoulutuksen opetusluvat. ”Hullu ja päätön idea”, erityisopetuksesta suuresti hyötynyt mies toteaa ykskantaan. ”Ihminen on yksilö. Jokainen oppii eri tavalla asioita. On paljon ihmisiä, jotka eivät vaan pysty oppimaan normaalin opetussuunnitelman mukaan, vaikka miten kovasti yrittäisivät.”

Tämä näkyy varsinkin vankilamaailmassa ja Väiski tietää mistä puhuu. ”Vangeilla on tutkimustenkin mukaan paljon oppimisvaikeuksia. Rikollisista suuri osa ei vain pysty opiskelemaan tavallisissa oppilaitoksissa tietyn sapluunan mukaisesti. Silti heillä voi olla taitoja, joita kehittämällä voivat hankkia itselleen ammatin ja parantaa elämänlaatuaan”.

Samat vangit istuvat tuomioitaan vuodesta toiseen. ”Paljonko yksi vanki maksaa päivässä? Olisiko kuitenkin järkevää saada vangit koulutuksen kautta tuottavaan työhön?” Väiski kysyy.

Väiskin hieroja-koulutus kestää yhteensä noin puolitoista vuotta. Sen jälkeen haaveissa on oma yritys. Eikä paluuta entiselle toimialalle enää ole.


Teksti ja kuva: Anne Laitinen, Invalidisäätiö


Tietoa vankilakoulutuksesta

Keskuspuiston ammattiopisto aloitti vankilakoulutuksen Keravan vankilassa 2002 ruuanlaittokurssilla sekä valmentavalla koulutuksella. Keravan ja Helsingin vankilan vangeille on tarjottu sekä ammatillisiin opintoihin valmentavaa koulutusta sekä ammatillista perustutkintokoulutusta, mm. maalari- ja sisustajalinjoilla. Keskuspuiston ammattiopistolla on ollut vuosittain keskimäärin 15 opiskelijaa vankilaopetuksen piirissä.

  • Rikostaustaisista lähes kaikilla on erityisen tuen tarve. (lähde: Osaava ohjaus –hanke) 
  • 80%:lla vangeista on oppimisvaikeuksia. 
  • 70%:lla vangeista on vaikeuksia lukemisessa ja/tai kirjoittamisessa. 
  • Alle 30-vuotiaista nuorista rikostaustaisista 10%:lla peruskoulu oli jäänyt kesken. 

Opetus- ja kulttuuriministeriö jättivät vankilakoulutuksen luvat myöntämättä yhdellekään ammatilliselle erityisoppilaitokselle. Keskuspuiston ammattiopisto harjoittama nykymuotoinen perustutkintokoulutus vankiloissa päättyy toukokuussa 2018.

Jatkossa Keskuspuiston ammattiopisto voi tarjota vankilakoulutusta järjestäville yleisille oppilaitoksille erityisen tuen konsultaatiota ja koulutusta.

Jatkossa Keskuspuiston ammattiopisto järjestää 10 opiskelijalle valmentavaa koulutusta Keravan ja Helsingin vankiloissa normaalilla valmentavan koulutuksen rahoituksella.

Arviolta yhden pudonneen ihmisen elinkaari maksaa yhteiskunnalle: n. 1,5 miljoonaa euroa. Lukuun ei ole laskettu hoitokustannuksia, tukia, eikä saamatta jäänyttä työn tulosta. (lähde: Osaava ohjaus –hanke)

Linkki:

Osaava ohjaus –hanke 2010-2013

tiistai 20. maaliskuuta 2018

Vapaan kirjoittamisen ryhmän kuulumiset Tampereelta!

Tampereen Silta-Valmennuksessa alkoi helmikuun puolivälissä Vapaan kirjoittamisen ryhmä, jonka alkuperäinen idea oli harjoitella ja tuottaa eripituisia sekä erityylisiä tekstejä matalla kynnyksellä, pilke silmäkulmassa. Osallistujien toiveiden perusteella ryhmä on suuntautunut enemmän kielenhuollolliseen suuntaan, ja ryhmässä onkin käsitelty muun muassa yhdyssanojen, välimerkkien sekä erilaisten tekstityylien teoriaa, unohtamatta kuitenkaan kirjoitusharjoituksia.

Ryhmän osallistujat ovat olleet innostuneita ja aktiivisia, joten ryhmälle suunniteltu viiden viikon kesto saa jatkoa vähintään kahdella lisäkerralla. Seuraavilla kerroilla paneudumme ainakin vielä sijamuotojen sekä runomittojen maailmoihin.

Viime viikon ryhmässä lämmittelimme kirjoitusharjoituksella, jossa jokainen sai kirjoittaa omalle paperilleen haluamansa tarinan aloituksen. Tämän jälkeen paperi siirrettiin seuraavalle, joka jatkoi tarinaa muutaman minuutin ajan. Viimeiseksi paperi siirrettiin kolmannelle henkilölle, joka päätti tarinan haluamallaan tavalla. Lopputuloksena saimme kuulla mielettömän oivaltavia ja hauskoja tarinoita. Tässä kaksi esimerkkitarinaa:

Olipa kerran taksikuski, joka rakasti kahta taksia. Toinen oli hänen omansa, toinen syntisen kaunis tilataksi, jonka vetokoukku oli maalattu kimaltavalla kynsilakalla.
Taksikuski valvoi öisin ajatellen taksejaan, rakastettujaan, ja mietti voisiko mies koskaan rakastaa kahta autoa tasavertaisesti.
Taksikuski todettiin mielisairaaksi. Hän menetti taksilupansa ja joutui hullujenhuoneelle. Taksien rakastaminenhan on aivan järjetöntä, kuten kaikki tietävät.”

”Oli synkkä ja myrskyinen yö. Kaupungilla liikkui vain yövartijat, poliisit ja pyromaanit. Nämä raukat joutuivat kokemaan pirunmoiset kelit. Kaupungin nurkilla, joka suunnassa, joka kaupungin osassa, maan jokaisessa kaupungissa ne seisovat kulmilla. Ne kadonneet sielut. Vailla eilistä ja huomista. Elämä lopun laidalla.”




Lisäksi teimme harjoituksen, jossa piti kirjoittaa tarina tai runo vain kuutta sanaa käyttäen. Alla muutama esimerkki syntyneistä teksteistä:


Hyppäs autoon ampui pulun ajoi pois.”

”Eläsin. Näin. Selvisin. Jätä kukkakimpun haudalleni.”





Vapaan kirjoittamisen ryhmässä on ollut rento, keskusteleva ilmapiiri, jossa oivalluksen hetkiä ovat kokeneet niin valmentajat kuin osallistujatkin. Ryhmään osallistujien lisäksi PONNU kiittää myös Silta-Valmennuksen digivalmentajaa Metti Löfbergiä, jonka kanssa yhteistyössä ryhmä on toteutettu.


Aurinkoista kevään odotusta Tampereelta!