”Väiski” on entinen taparikollinen, joka on juuri aloittanut hierojaopinnot Keskuspuiston ammattiopistossa. Väiski saa erityistä tukea oppimisvaikeuksiinsa, jotta ammatin hankkiminen onnistuu. Oppimisvaikeudet hankaloittivat Väiskin koulunkäyntiä kolmannelta luokalta lähtien ja ajoivat hänet lopulta rikos- ja vankilakierteeseen. Väiskin mielestä erityisopetus vankilassa on useiden vankien pelastus.
Väiski on 80-luvulla syntynyt helsinkiläinen. Tätä juttua kirjoittaessa Väiskin kolmannen lapsen laskettu aika on muutaman päivän päässä. Entinen vankilakundi haluaa esiintyä jutussa lempinimellään suojellakseen perhettään. ”Olen itse sinut menneisyyteni kanssa. Poikani sen sijaan alkaa olla siinä iässä, että osaa etsiä tietoa netistä. En halua, että hän joutuu kiusatuksi tai muuten ikävään tilanteeseen sen johdosta, mitä minusta kerrotaan”, mies toteaa.
”Hankin hyvät arvosanat petoksella”
Väiski on eroperheen lapsi, jonka oppimisvaikeudet alkoivat jo ennen kouluun menoa. ”Peruskoulu oli vastenmielistä. Ensimmäinen ja toinen luokka menivät vielä hyvin, mutta sen jälkeen oli haastavaa. En jaksanut panostaa, vaikka olin mukautetussa ryhmässä”. Mukautetussa ryhmässä oli oppilaita useilta ikäluokilta ja Väiski keksi nopeasti keinon päästä luokalta läpi hyvin arvosanoin: ”Sain käsiini vanhempien oppilaiden koulukirjat ja kopioin vastaukset omaan kirjaani.”
Yläasteaikana Väiski siirtyi Muhokselle koulukotiin. Siellä vastaava keinottelu ei mennyt läpi. ”Olin pudonnut jo aika pahasti kärryiltä. Oppivelvollisuus tuli suoritettua rimaa hipoen mukautetulla suunnitelmalla. Kotitalous- ja liikuntatunneilla tykkäsin olla ajoissa paikalla, mutta muut aineet eivät napanneet”. Koulukodissa oli joka päivä pari tuntia liikuntaa, jonka avulla Väiski jaksoi muut tunnit. Kaikilla oli mahdollisuus liikkua omien toiveidensa mukaisesti, mikä oli Väiskin mukaan viisas ratkaisu. Peruskoulun jälkeen koulukodissa suositeltiin ammattikoulu-opintoja, joista Väiski kieltäytyi, koska oppimisvaikeudet kummittelivat mielessä. ”Pelkäsin, että tulisin kiusatuksi ammattikoulussa oppimisvaikeuksieni vuoksi. En kuitenkaan halunnut pyytää apua, enkä nöyrtyä ottamaan apua vastaan. Odottelin, että täytän 18 vuotta ja pyörin siihen asti talonmiehen apuna Muhoksella.”
Ensimmäisen kerran vankilaan 16-vuotiaana
Väiskin ensimmäiset päihdekokeilut alkoivat 12-vuotiaana ja samoihin aikoihin alkoi varastelu, joka johti aikanaan tuomioon. ”Koulukodista pääsyn jälkeen vauhti vain kiihtyi. Olin välillä vankilassa ja välillä vapaana. Selvisin kuitenkin lyhyillä tuomioilla”.
24-vuotiaana Väiskin elämässä tapahtui käännekohta, kun ensimmäinen lapsi syntyi. ”Sain päihteiden käyttöni haltuuni, mutta koska olin tottunut elättämään itseni rikollisin keinoin, niin rikosten kierre jatkui”. Väiski joutui taas vankilaan, tällä kertaa muutamaksi vuodeksi. Vankilassa ollessaan Väiski ryhtyi siviiliopiskelijaksi maalarilinjalle, jotta sai oleskella muurien ulkopuolella.
Rimakauhu opiskelua kohtaan alkaa murtua
Vaikka Väiski ei koskaan maalariksi valmistunut, hänelle jäi pienryhmäopiskelusta hyvä maku. Moni kaveri valmistui ja sai työpaikan. ”Jälkeen päin tuli itselleni uusi ja yllättävä kokemus siitä, että koulussa olikin hyvä ja kiva olla. Minullakin olisi mahdollisuus oppia”.
Väiski on kulkenut pitkän tien rimpuillessaan irti päihteiden ja rikollisuuden otteesta. Matka on kestänyt kaiken kaikkiaan 13 vuotta. Ajanjaksoon mahtuu kuitenkin yhteensä viisi vankilassa vietettyä vuotta. Väiski puhuu rikoksilla hankkimastaan toimeentulosta ”entisenä alanaan”. Uuden ammatin löytäminen ja vanhoista tottumuksista irti pääseminen on vaatinut koulutuksellisia yrityksiä ja erehdyksiä. ”Jokainen uusi oppi ja kokemus on kuitenkin tuonut jotain hyvää”.
Uusille urille
Väiski on eroperheen lapsi, jonka oppimisvaikeudet alkoivat jo ennen kouluun menoa. ”Peruskoulu oli vastenmielistä. Ensimmäinen ja toinen luokka menivät vielä hyvin, mutta sen jälkeen oli haastavaa. En jaksanut panostaa, vaikka olin mukautetussa ryhmässä”. Mukautetussa ryhmässä oli oppilaita useilta ikäluokilta ja Väiski keksi nopeasti keinon päästä luokalta läpi hyvin arvosanoin: ”Sain käsiini vanhempien oppilaiden koulukirjat ja kopioin vastaukset omaan kirjaani.”
Yläasteaikana Väiski siirtyi Muhokselle koulukotiin. Siellä vastaava keinottelu ei mennyt läpi. ”Olin pudonnut jo aika pahasti kärryiltä. Oppivelvollisuus tuli suoritettua rimaa hipoen mukautetulla suunnitelmalla. Kotitalous- ja liikuntatunneilla tykkäsin olla ajoissa paikalla, mutta muut aineet eivät napanneet”. Koulukodissa oli joka päivä pari tuntia liikuntaa, jonka avulla Väiski jaksoi muut tunnit. Kaikilla oli mahdollisuus liikkua omien toiveidensa mukaisesti, mikä oli Väiskin mukaan viisas ratkaisu. Peruskoulun jälkeen koulukodissa suositeltiin ammattikoulu-opintoja, joista Väiski kieltäytyi, koska oppimisvaikeudet kummittelivat mielessä. ”Pelkäsin, että tulisin kiusatuksi ammattikoulussa oppimisvaikeuksieni vuoksi. En kuitenkaan halunnut pyytää apua, enkä nöyrtyä ottamaan apua vastaan. Odottelin, että täytän 18 vuotta ja pyörin siihen asti talonmiehen apuna Muhoksella.”
Ensimmäisen kerran vankilaan 16-vuotiaana
Väiskin ensimmäiset päihdekokeilut alkoivat 12-vuotiaana ja samoihin aikoihin alkoi varastelu, joka johti aikanaan tuomioon. ”Koulukodista pääsyn jälkeen vauhti vain kiihtyi. Olin välillä vankilassa ja välillä vapaana. Selvisin kuitenkin lyhyillä tuomioilla”.
24-vuotiaana Väiskin elämässä tapahtui käännekohta, kun ensimmäinen lapsi syntyi. ”Sain päihteiden käyttöni haltuuni, mutta koska olin tottunut elättämään itseni rikollisin keinoin, niin rikosten kierre jatkui”. Väiski joutui taas vankilaan, tällä kertaa muutamaksi vuodeksi. Vankilassa ollessaan Väiski ryhtyi siviiliopiskelijaksi maalarilinjalle, jotta sai oleskella muurien ulkopuolella.
Rimakauhu opiskelua kohtaan alkaa murtua
Vaikka Väiski ei koskaan maalariksi valmistunut, hänelle jäi pienryhmäopiskelusta hyvä maku. Moni kaveri valmistui ja sai työpaikan. ”Jälkeen päin tuli itselleni uusi ja yllättävä kokemus siitä, että koulussa olikin hyvä ja kiva olla. Minullakin olisi mahdollisuus oppia”.
Väiski on kulkenut pitkän tien rimpuillessaan irti päihteiden ja rikollisuuden otteesta. Matka on kestänyt kaiken kaikkiaan 13 vuotta. Ajanjaksoon mahtuu kuitenkin yhteensä viisi vankilassa vietettyä vuotta. Väiski puhuu rikoksilla hankkimastaan toimeentulosta ”entisenä alanaan”. Uuden ammatin löytäminen ja vanhoista tottumuksista irti pääseminen on vaatinut koulutuksellisia yrityksiä ja erehdyksiä. ”Jokainen uusi oppi ja kokemus on kuitenkin tuonut jotain hyvää”.
Uusille urille
Viimeiset viisi vuotta Väiski on ollut selvin päin. Väiski suoritti 2016 päihdetyön ammattitutkinnon ja auttoi vankeja kokemusasiantuntijana päihteettömän elämän alkuun. Noin kymmenen vuotta sitten Väiski tutustui Keskuspuiston ammattiopistoon työskennellessään toimintakeskusvastaavana KRIS:llä (kris.fi). ”Autoin muita vankeja mm. anomaan koevapauksia ja toimimaan erilaisissa haastattelutilanteissa. Ohjasin vankeja Keskuspuistoon opiskelemaan ja sain itsekin kipinän opiskeluun ja alan vaihtoon”. Tiesin, että oppilaitoksessa tuetaan ihmisiä, joilla on erityisen tuen tarve, kuten oppimisvaikeuksia. Yhteistyön myötä myöhemmin oli helppo anoa opiskelupaikkaa hierojakoulutuksesta.
Tällä hetkellä Väiskillä on takanaan vajaan kuukauden verran opiskelua Keskuspuiston ammattiopistossa. Hierojakoulutuksessa anatomian opiskelu tuntuu haastavalta, mutta kun on halua ja motivaatio on kohdallaan, Väiski uskoo oppivansa. ”Muihin verrattuna minulla on varmasti tuhat-kertainen työ oppia nämä asiat. Erityisopettajan juttusilla käydessä tuli kuitenkin toivoa, että kyllä tämä onnistuu. Tuntuu, että tukea saa, kun uskaltaa ja osaa vain pyytää. Vaikka koko ajan opiskellaan intensiivisesti, ei ole sellainen olo, että opinnot tulisivat yöuniin. Tuntuu hyvältä tulla hyväksytyksi, kun yrittää parhaansa.”
Erityisopetus vankilamaailmassa lisäisi työllistymistä
Väiski kertaa koulunkäyntinsä alkutaipaleita: ”Uskon, että jos minut olisi ajoissa pelastettu ihan oman yksilöopettajan turvin peruskoulussa ja työpäivät olisivat olleet vähän lyhyemmät, niin tämä olisi saattanut olla kohdallani parempi ratkaisu”.
Väiskin on vaikea ymmärtää, miksi Opetusministeriö päätti evätä erityisoppilaitoksilta vankilakoulutuksen opetusluvat. ”Hullu ja päätön idea”, erityisopetuksesta suuresti hyötynyt mies toteaa ykskantaan. ”Ihminen on yksilö. Jokainen oppii eri tavalla asioita. On paljon ihmisiä, jotka eivät vaan pysty oppimaan normaalin opetussuunnitelman mukaan, vaikka miten kovasti yrittäisivät.”
Tämä näkyy varsinkin vankilamaailmassa ja Väiski tietää mistä puhuu. ”Vangeilla on tutkimustenkin mukaan paljon oppimisvaikeuksia. Rikollisista suuri osa ei vain pysty opiskelemaan tavallisissa oppilaitoksissa tietyn sapluunan mukaisesti. Silti heillä voi olla taitoja, joita kehittämällä voivat hankkia itselleen ammatin ja parantaa elämänlaatuaan”.
Samat vangit istuvat tuomioitaan vuodesta toiseen. ”Paljonko yksi vanki maksaa päivässä? Olisiko kuitenkin järkevää saada vangit koulutuksen kautta tuottavaan työhön?” Väiski kysyy.
Väiskin hieroja-koulutus kestää yhteensä noin puolitoista vuotta. Sen jälkeen haaveissa on oma yritys. Eikä paluuta entiselle toimialalle enää ole.
Teksti ja kuva: Anne Laitinen, Invalidisäätiö
Tietoa vankilakoulutuksesta
Keskuspuiston ammattiopisto aloitti vankilakoulutuksen Keravan vankilassa 2002 ruuanlaittokurssilla sekä valmentavalla koulutuksella. Keravan ja Helsingin vankilan vangeille on tarjottu sekä ammatillisiin opintoihin valmentavaa koulutusta sekä ammatillista perustutkintokoulutusta, mm. maalari- ja sisustajalinjoilla. Keskuspuiston ammattiopistolla on ollut vuosittain keskimäärin 15 opiskelijaa vankilaopetuksen piirissä.
Opetus- ja kulttuuriministeriö jättivät vankilakoulutuksen luvat myöntämättä yhdellekään ammatilliselle erityisoppilaitokselle. Keskuspuiston ammattiopisto harjoittama nykymuotoinen perustutkintokoulutus vankiloissa päättyy toukokuussa 2018.
Jatkossa Keskuspuiston ammattiopisto voi tarjota vankilakoulutusta järjestäville yleisille oppilaitoksille erityisen tuen konsultaatiota ja koulutusta.
Jatkossa Keskuspuiston ammattiopisto järjestää 10 opiskelijalle valmentavaa koulutusta Keravan ja Helsingin vankiloissa normaalilla valmentavan koulutuksen rahoituksella.
Arviolta yhden pudonneen ihmisen elinkaari maksaa yhteiskunnalle: n. 1,5 miljoonaa euroa. Lukuun ei ole laskettu hoitokustannuksia, tukia, eikä saamatta jäänyttä työn tulosta. (lähde: Osaava ohjaus –hanke)
Linkki:
Osaava ohjaus –hanke 2010-2013
Tällä hetkellä Väiskillä on takanaan vajaan kuukauden verran opiskelua Keskuspuiston ammattiopistossa. Hierojakoulutuksessa anatomian opiskelu tuntuu haastavalta, mutta kun on halua ja motivaatio on kohdallaan, Väiski uskoo oppivansa. ”Muihin verrattuna minulla on varmasti tuhat-kertainen työ oppia nämä asiat. Erityisopettajan juttusilla käydessä tuli kuitenkin toivoa, että kyllä tämä onnistuu. Tuntuu, että tukea saa, kun uskaltaa ja osaa vain pyytää. Vaikka koko ajan opiskellaan intensiivisesti, ei ole sellainen olo, että opinnot tulisivat yöuniin. Tuntuu hyvältä tulla hyväksytyksi, kun yrittää parhaansa.”
Erityisopetus vankilamaailmassa lisäisi työllistymistä
Väiski kertaa koulunkäyntinsä alkutaipaleita: ”Uskon, että jos minut olisi ajoissa pelastettu ihan oman yksilöopettajan turvin peruskoulussa ja työpäivät olisivat olleet vähän lyhyemmät, niin tämä olisi saattanut olla kohdallani parempi ratkaisu”.
Väiskin on vaikea ymmärtää, miksi Opetusministeriö päätti evätä erityisoppilaitoksilta vankilakoulutuksen opetusluvat. ”Hullu ja päätön idea”, erityisopetuksesta suuresti hyötynyt mies toteaa ykskantaan. ”Ihminen on yksilö. Jokainen oppii eri tavalla asioita. On paljon ihmisiä, jotka eivät vaan pysty oppimaan normaalin opetussuunnitelman mukaan, vaikka miten kovasti yrittäisivät.”
Tämä näkyy varsinkin vankilamaailmassa ja Väiski tietää mistä puhuu. ”Vangeilla on tutkimustenkin mukaan paljon oppimisvaikeuksia. Rikollisista suuri osa ei vain pysty opiskelemaan tavallisissa oppilaitoksissa tietyn sapluunan mukaisesti. Silti heillä voi olla taitoja, joita kehittämällä voivat hankkia itselleen ammatin ja parantaa elämänlaatuaan”.
Samat vangit istuvat tuomioitaan vuodesta toiseen. ”Paljonko yksi vanki maksaa päivässä? Olisiko kuitenkin järkevää saada vangit koulutuksen kautta tuottavaan työhön?” Väiski kysyy.
Väiskin hieroja-koulutus kestää yhteensä noin puolitoista vuotta. Sen jälkeen haaveissa on oma yritys. Eikä paluuta entiselle toimialalle enää ole.
Teksti ja kuva: Anne Laitinen, Invalidisäätiö
Tietoa vankilakoulutuksesta
Keskuspuiston ammattiopisto aloitti vankilakoulutuksen Keravan vankilassa 2002 ruuanlaittokurssilla sekä valmentavalla koulutuksella. Keravan ja Helsingin vankilan vangeille on tarjottu sekä ammatillisiin opintoihin valmentavaa koulutusta sekä ammatillista perustutkintokoulutusta, mm. maalari- ja sisustajalinjoilla. Keskuspuiston ammattiopistolla on ollut vuosittain keskimäärin 15 opiskelijaa vankilaopetuksen piirissä.
- Rikostaustaisista lähes kaikilla on erityisen tuen tarve. (lähde: Osaava ohjaus –hanke)
- 80%:lla vangeista on oppimisvaikeuksia.
- 70%:lla vangeista on vaikeuksia lukemisessa ja/tai kirjoittamisessa.
- Alle 30-vuotiaista nuorista rikostaustaisista 10%:lla peruskoulu oli jäänyt kesken.
Opetus- ja kulttuuriministeriö jättivät vankilakoulutuksen luvat myöntämättä yhdellekään ammatilliselle erityisoppilaitokselle. Keskuspuiston ammattiopisto harjoittama nykymuotoinen perustutkintokoulutus vankiloissa päättyy toukokuussa 2018.
Jatkossa Keskuspuiston ammattiopisto voi tarjota vankilakoulutusta järjestäville yleisille oppilaitoksille erityisen tuen konsultaatiota ja koulutusta.
Jatkossa Keskuspuiston ammattiopisto järjestää 10 opiskelijalle valmentavaa koulutusta Keravan ja Helsingin vankiloissa normaalilla valmentavan koulutuksen rahoituksella.
Arviolta yhden pudonneen ihmisen elinkaari maksaa yhteiskunnalle: n. 1,5 miljoonaa euroa. Lukuun ei ole laskettu hoitokustannuksia, tukia, eikä saamatta jäänyttä työn tulosta. (lähde: Osaava ohjaus –hanke)
Linkki:
Osaava ohjaus –hanke 2010-2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti